Rakkausviikonloppu

On tapahtunut paljon, ja hyvin vähän. Kerron aikajärjestyksessä tärkeimpiä.

Alkusyksystä laitoin nettiin seuranhakuilmoituksen, jossa selitin elämäntilannettani ja etsin rakastajaa. Selitin aikeestani punkkupullon äärellä ystävälleni keittiössä, emmekä tietenkään olleet tarpeeksi hiljaa. Pete oli kuullut keskustelun ja löytänyt ilmoitukseni nopeasti. Hän ei kuitenkaan pitkään aikaan kertonut minulle tietävänsä.

Syksymmällä meillä oli kahdenkeskinen rakkausviikonloppu, joka meni lopulta känniseksi huutamiseksi kadulla (minä olin kännissä, molemmat huusivat). Olin odottanut viikonlopulta paljon (=edes yksi vaikka kesken jäävä pano plus yksi orgasmi minulle, siis läheisyyttä ja varovaista sillanrakentamista) ja Pete ottanut erektiolääkkeet mukaan - hän ei ollut vielä siihen mennessäkään kokeillut niitä. Sanon nyt "hän", koska minusta se ei todellakaan ole kiinni, etteikö yhteisiä mahdollisuuksia testata lääkkeen tehoa tai aloitteita ja ehdotuksia minun puoleltani olisi tullut. Koska lääkkeen vaikutusaika on toista vuorokautta, pyysin häntä ottamaan sellaisen jo viikonlopun alkaessa - silloin fysiikka olisi "itsestään" mukana tilanteessa, jos otollinen tunnelma syntyisi spontaanisti.

Pete lykkäsi ja lykkäsi lääkkeen ottamista, kunnes viimeisenä iltana sairastui. Ihan oikea flunssa ja kuumettakin, ei siinä mitään. Ei ole ensimmäinen kerta, kun sarja tekosyitä, välttelyä ja lykkäämistä saa jatkeekseen jonkin oikean, hyväksyttävän syyn. Sairastuuhan sitä ihminen aina silloin tällöin, tai on väsynyt, tai on perheriita, tai lapsen tilanne vaatii kaiken huomion. Kuukautiset jos mikä on hyvä syy, saa viikoksi luvallisen tauon suorituspaineista, vaikka naiselle seksi silloin sopisikin. Tai siis, naisellakin on siis jo luvattoman huono seksuaalinen itseluottamus, mistä seuraa, että kuukautisten aikana on vanhatestamentillisen saastainen fiilis. Sen poistamiseen ei oma tahdonvoima riitä. Siihen auttaisi vain himokas rakastaja, joka sanoisi, että olet vertavuotavanakin maailman kiihottavin ja haluttavin nainen, anna kun pidän sinua hyvänä, ja orgasmi sitä paitsi lievittää kuukautiskipujasi. Niin, kuukautisetkin minulla oli reissun aikana. Nukuin huonosti nuhaisen mieheni vieressä ja sotkin lakanani, mitä on tapahtunut hyvin harvoin sitten teinivuosien. Yhdistettynä kaikkeen muuhun epäonnistumiseen se tuntui pohjattoman nöyryttävältä. Pesin lakanaa käsin, itkin ja kiroilin, häpesin itseäni, iljettävyyttäni, vastenmielisyyttäni, rumuuttani.

Minulla on muuten tämän selibaatin seurauksena ollut aika paljon sellaisia tuntemuksia, että olen jotenkin likainen. Usein tuntuu, että haisen pahalta. Ylipaino ja raskausarvet saavat tolkuttomat mittasuhteet, vihaan ruumistani, jossa tunnen olevani vankina. Peilistä näen kuvottavan läskin, jota kukaan ei halua. Tukka on aina muka rasvainen, vaikka pesen sen joka päivä. Huonoina päivinä tuntuu, että tihkun jotain vastenmielistä eritettä, kuin antiferomonia, jotain äitihikeä, joka tekee naisesta pelkän äidin. Saatan joskus käydä kaksikin kertaa päivässä suihkussa ja ajelen karvojani paljon tehokkaammin kuin oikeasti jaksaisin tai haluaisin.

Sillä reissulla ei sitten ollut seksiä. Oli hidasta toipua niin raskaasta pahasta olosta. Maijan aurinkoisuus ja uudet touhut toivat onneksi parisuhteen tilalle muuta ajateltavaa. Hauras läheisyys ja keskinäinen leikinlasku palautui arkeemme. Myöhemmin Pete pyysi minua eräänä iltana koneelleen katsomaan. Hän näytti reissukuvia. "Kato, oltiin me onnellisiakin siellä. Kyllä siinä matkassa oli myös mukavia hetkiä ja paljon hyvää", hän lohdutti vetoavasti. Myönsin, sain lohtua. Hiukan.