Silloin, kun menee hyvin, ei tule kirjoitettua. Silloin pitää elää ja nauttia hyvistä hetkistä. Mutta totta on, että välillä siis menee hyvinkin. Tämä on pääasiassa ruikutusblogi; mitäpä se ketään kiinnostaisi, jos kertoisin, että mieheni on ystävällinen ja kohtalaisen huomioiva, aika laiska mutta halii ja suukottaa paljon, ottaa joskus jopa itse puheeksi tunne-elämän asioita (mutta enimmäkseen ei) ja rakastelee kanssani kerran pari viikossa riittävän hyvin, jotta yhteyden tunne välillämme uusiutuu ja vahvistuu. Tällaista meillä oli hyvinä viikkoina.
Ensimmäinen kerta iholla moneen kuukauteen tapahtui yhteisymmärryksessä: ei suorituspaineita. Valot pois ja sohvalle, peitto päälle, alasti mönkimään ja juttelemaan. Kummankin käsitys oli, että kestää aikansa, ennen kuin kadotettu läheisyys rakentuu, luottamus toisen sylissä olemiseen ja siihen, että siinä on lupa oikeasti olla vahvistuu. Silti tilanne johti välittömästi seksiin, koska Pete olikin ihan heti valmis. (Ja miksei olisi ollut, kuukausitolkulla ilman, terve nuori mies - näin olisin ajatellut vielä joskus, silloin kun ajattelin, että on olemassa sellaisia asioita kuin "miehet yleensä". Nyt en siihen usko, en sitäkään vähää kuin joskus.)
Rakastelimme niin, että minä olin päällä - se asento on Petelle ilmeisesti helpompi ja hän pystyy rentoutumaan paremmin, kun voi keskittyä omaan nautintoonsa ja "pelkkään seksiin". Muissa asennoissa hän tavallisesti jossain vaiheessa putoaa tilanteesta, joku lihas kramppaa ja sitten ei voikaan keskittyä. Ilmeisesti silloin mieleen tulevat ne samat ajatukset kuin aina ennenkin: "Ei tämä taaskaan onnistu, pitihän se arvata"... ja sitten yhdyntä onkin ohi. Onnistuneimmillaan (tai oletan, että Petekin nauttii seksistämme jonkin verran) rakastelumme on silloin, kun Pete pysyy rentoutuneena mahdollisimman kauan. Mutta koskaan ei ole vielä käynyt niin, etteikö coitus muuttuisi koitokseksi. Olen silloin poikkeuksetta hellä, avoin ja "mikäs tässä, jatketaan toiste" -henkinen ja pidän tarkkaan huolen siitä, etten ole alentuva, säälivä tai pettynyt. Itseni takia en olekaan niin pettynyt, vaan siksi, koska uskon,e ttä jos Pete nauttisi seksistä, hän haluaisi sitä useammin, ja se taas vahvistaisi sitä yhteyttä, jota ilman rakkaussuhde haipuu haaleaksi kämppishengaamiseksi ja kireäksi nahisteluksi. Ja jota nyt on taas jatkunut ainakin kuusi viikkoa.
Mutta palataan naistenpäivän yöhön. Yhdyntä tuntui minusta hurjan hyvältä, olin jo unohtanut, ettei sitä korvaa oikein mikään muu seksissä, vaikka toki ilmankin tulee toimeen, jos on pakko. Ja pelkkää yhdyntää en tosiaan haluaisi tai jaksaisi pitkään.
Pitkä välimuistelo: Yksi entinen heila oli sitä mieltä, että hänen saatuaan minun kuului halutessani hoidella itseni yksin, koska "jokainen on vastuussa omista orgasmeistaan". Minusta se oli loukkaavaa, ja selitinkin hänelle, että koska meillä on erilainen anatomia, hän voi saada orgasmin minun ruumistani "käyttämällä", mutta minä en, ellei hän aktiivisesti toimi sen hyväksi. Hänen mielestään kuvaukseni seksistämme oli törkeä. Mutta hän olikin estynyt amerikkalainen, ja muutaman kuukauden seurustelun jälkeen minulle alkoi selvitä, että hänen entiset tyttöystävänsä olivat aina teeskennelleet orgasmeja (eli "saaneet" ne yhdynnässä yhtä aikaa hänen kanssaan, "normaalilla tavalla", kuten hän kuvaili), joten hän ei voinut tietää, millä lailla nainen oikeasti laukeaa tai ei laukea. Minun hyväilemiseni käsin oli hänelle ylimääräinen vaiva ja jonkinlainen nöyryytys, joka osoitti hänelle, että hän oli huono rakastaja. Huhhuh. Sitä miestä ei ole ikävä. Paitsi sen takia, kun hän kerran loppuriitojemme yhteydessä huusi minulle, ettei ole koskaan ollut kiinnostunut mielipiteistäni, vaan deittaili minua vain siksi, koska olin niin söpö ja seksuaalisesti vapautunut. Voi kuulostaa kummalliselta, mutta tyytyväisyyteni em. kommenttiin täytyy nähdä siinä valossa, että olen aina ajatellut viehättäväni miehiä ensisijaisesti älynlahjojeni ja sosiaalisten taitojeni takia. Olen ylipainoinen ja hiukan merkillisen näköinen, ei ulkonäössäni ehkä mitään vikaa ole, mutta ... no, kaunis en ole. En.
Toisaalta, kun ottaa huomioon, miten paljon itse nautin miehestä, joka näyttää oman nautintonsa, mietin usein, päteekö se toisin päin vai onko tämäkin asia yksilöllinen. (No tietenkin on.) Mutta mistä sen voisi tietää etukäteen, kun alkaa tapailla toista? Että jos meillä synkkaa muuten hyvin, niin sitooko meitä toisiimme lujemmin se, että saan räjähtäviä orgasmeja hänen käsittelyssään? Vai onko hän vaivautunut? Säikähtääkö hän sitä yletöntä antautumisen ja kontrollin menettämisen tilaa, johon pyrin ja jonka tahtoisin jakaa? Asiaa mutkistaa entisestään se, että joidenkin miesten kanssa minulla on ollut yllä kuvatun kaltaista seksiä molemmin puolin, mutta päivänvalossa mies on ollut viileä ja vaikeaselkoinen - totuuden nimissä on sanottava, että on niitäkin, joiden kanssa ei vain ole oikein löytynyt puhuttavaa sängyn ulkopuolella, ja olen itse kyllästynyt.
Mutta miksi, oi miksi!!! miksi minä haluan lähelle, ja toinen ei? Petelle vain riittää vähempi. Jos läheisyyttä on, kiva homma, mutta jos ei ole, siihen ei tarvitse pyrkiä tai sen eteen nähdä vaivaa. Minulle yhteiset tuntikausien suutelusessiot silloin alussa aloittivat sellaisen kiintymisen kierteen, ettei loppua näy vaikka näinkin hankalaa on ollut. Sitä seurasi mielettömän latautunut seksi, Peten taitavat kädet kaikkialla minussa ("Oikeestaan rinnat ei ole mulle sillä lailla kovin erogeenista aluetta", muistan mutisseeni ensimmäisenä yönä ja peruneeni lausuntoni hyvin pian - "...tai siis ennen oo ollu..."), oh, Maijan odottaminen ja vartalon ja mielen muutokset, Peten hellä tuki ihmetellessäni itseäni ja koko elämää ("Voi miten naisellinen sä olet"), Maijan syntymän hurja voima, kuin portti josta synnyin toiseen todellisuuteen, ja Pete mukana koko ajan, kipeä toipumisaika, itkut ja valvomiset, imettäminen ja symbioosi... ja vähitellen palautuminen omaksi itseksi, muuttuneena mutta jo yksilönä jälleen. On sen täytynyt olla hurjaa kasvun aikaa Petellekin. Meidät on kiinnitetty toisiimme niin monin tavoin. En voi ymmärtää, miksi Pete ei tarvitse tämän kiintymyksen uusintamista ja vahvistamista.
Love is like bread, it needs to be made, every day again and againkirjoittaa Ursula Le Guin Taivaan työkalussa.
Naistenpäivän yönä, erektion loppumisen jälkeen (Pete ei muuten vieläkään ole halunnut kokeilla erektiolääkettä, mikä yllätys.) nyhjäsimme rentoina sylikkäin, minä hurjan kiihottuneena, tietenkin. Hengähdystauon jälkeen Pete otti minut käsittelyyn ja äkkiä oli poissa kaikki se pelko, että olisin seksuaalisen itsetunnon romahtamisen myötä menettänyt omankin kykyni rentoutua ja nauttia. Nytkin alkaa haluttaa järjettömästi, kun ajattelen Peten herkkiä ja taitavia käsiä ja loistavaa ajoittamisen tajua - mistä kohtaa sivellään ja kuinka kauan, ja sitten painetaan kovempaa, ja taas vaihtuu juuri kun meinaan tulla, ja pieni tauko, paine kasvaa lähes sietämättömäksi, voihkin ja kiemurtelen, mutta Pete pitää minut tiukasti otteessaan, määrää ja käskee nautintoani, päättää puolestani, milloin saan laueta, ja minusta tuntuu että tikahdun siihen hurmioon että saan olla toisen kontrollissa ja menettää omani täysin, haluaisin olla tässä aina, jäädä ikuisesti tähän hetkeen, ja kuiskin sitä Petelle, ettei tämä koskaan loppuisi, ja sitten laukean, puren tyynyä kaikin voimin ettei Maija kuulisi huutoani, selkäni nousee kaarelle, silmissä muistenee ja irtoan ruumiistani, leijun hitaasti kattoon ja katon läpi taivaalle ja kuulen sumun läpi Peten tyytyväisen, hiljaisen naurun, ja minä säpsähtelen, sitä jatkuu ja jatkuu ja Pete kontrolloi sitäkin, painaa välillä vähän vielä, hipaisee vielä vaikka olen jo melkein yliherkkä, uikutan kuin b-luokan pornotähti ja hitaasti leijun taivaalta alas, lihakset tyyntyvät, tunnen taas oman ihoni ympärilläni, sen lämmön, ja näen Peten hymyilevät kasvot, alan itkeä hiljaa ja yhä rajummin, kietoudun Peteen ja itken, itken pois kuukausien turhautumista ja ikävää ja täyttymätöntä rakkautta ja puutteen synnyttämää vihaa, kuiskin rakkauttani ja Pete puristaa minua lujasti.
En sano, että seksin pitäisi aina olla sellaista. En usko, että se voisikaan. Mutta jos se on joskus ollut, eikö sen muista? Eikö sitä kaipaa - eikö jokainen, jos on sen kokenut, pyri siihen uudelleen, tai ainakin sinne päin?
Sen jälkeen meillä oli hyvää seksiä monta kertaa monen viikon aikana. Minulle riittäisi kerta viikossa, jos se olisi Peten puolelta paras kompromissi, johon se pystyy. Sillä pidettäisiin jo läheisyyttä ja yhteenkuuluvuutta yllä. Mutta tällainen, tämä, en löydä sanoja - tuollaisen seksin jälkeen, ja siis useamman kerran, jopa niin että sitä voisi kutsua säännölliseksi seksielämäksi - että tämän jälkeen taas melkein kahden kuukauden tauko eikä mitään näyttöä tulevasta, miten se on mahdollista? Jollain tavoin olen vahvoilla, kun tunnen itseni, haluni, tarpeeni ja uskallan nauttia, mutta kun suurin nautintoni on kohtaaminen, seksuaalinen yhteys, joka on rakkaudessa äärettömän keskeistä, ja se vaatii antautumista, avoimuutta haavoittumisen uhallakin. Siksi olen heikoilla. Haluan antautua ja antaa, mutta toinen ei huoli. Ei ota, ei tahdo, ei välitä, ei anna itse, ei antaudu - uskon, että ei osaa tai uskalla, haluan uskoa niin.
En yleensä koskaan rukoile omin sanoin, minusta se on vaivaannuttavaa. Mutta nyt haluan, ja sitä paitsi nimimerkin takaa se ei tunnu niin tekopyhältä. Rukoilkaa kanssani.
Ehdotus häärukoukseksi
Universumin Luoja, elämän Antaja, Rakkaus,
opeta meitä rakastamaan.
Viillä kirurgintarkasti siitä, mistä täytyy.
Pois puudutus ja väärä tuudittelu, "ei mitään hätää".
On hätä, ihan hirveä hätä.
Murjo meitä muuttumaan.
Piiskaa kipurajalle ja sen yli, jos on tarpeen.
Pakota katsomaan tarkasti, näkemään virheet.
Nöyryytä häpeän tuolle puolen.
Anna armon, täydellisen hyväksymisen, häikäistä meidät valollaan.
Aja meidät intohimon reunalle, pakota hyppäämään vapauteen.
Luovuttamaan kontrolli.
Luottamaan toisiimme, luottamaan sinuun.
Pakota antautumaan orgastiselle rakkaudelle,
tarvitsemaan toisiamme,
sanomaan ja näyttämään sen toisillemme.
Liitä meidät yhteen,
meidät yksinäiset, erilliset, rikkinäiset, vihaiset, koteloituneet ja kaipaavat.
Heitä meidät toistemme syliin, käsittelyyn,
hetkeksi sisäkkäin lepäämään,
hengähtämään unio mysticassa, sinussa,
olemisen ytimessä.
Ilman sitä, ilman rakkautta, ilman sinua emme jaksa arjessa,
etäisessä harmaassa haaleudessa,
mitäänsanomattomassa tyhjyydessä.
Sinä tulit lihaksi. Me olemme lihaa.
Sinä olet meissä. Me olemme sinussa.
Tule olevaksi meidän kauttamme,
synny ja synnytä,
armahda meitä,
päästä meidät pahasta,
rakasta meitä, meissä.
Aamen.
