Rutiiniuudistus

Kävimme perheneuvonnassa. Paljon itkua ja puhetta ja hyviä päätöksiä. No, niitä on tehty ennenkin... Mutta se, että olin rauhallisesti, en siis riidan yhteydessä, puhunut Petelle erileen muuttamisesta, oli saanut hänet ottamaan tosissaan sen, että minä ihan oikeasti kärsin siitä, millaista elämämme on. Hän sanoi suoraan, että haluaa muutosta, itsensä takia, meidän takia, ei vain minun takiani. Ja on valmis tekemään töitä muutoksen eteen.

Olin tehnyt jo ennen perheneuvontaa pari lappusta, joihin olin listannut ajatuksiani. Toinen koski sitä, kun Pete on muutaman kerran riidellessä sanonut: "Mitä sinä nyt muka niin hirveästi olet meidän eteen tehnyt" (ja kyllä minä olenkin, siitä en ota yhtään syyllisyyttä ettenkö olisi tarpeeksi yrittänyt!) ja toinen oli idealista, mitä tälle meidän perhe-elämällemme ja parisuhteellemme voisi tehdä. Jälkimmäinen oli mukana perheneuvonnassa ja sen pohjalta syntyi paljon toivoa ja suunnitelmia.

Tuhkakeskiviikosta alkoi paastonaika, ja ajattelimme molemmat, että se olisi sopiva seitsemän viikon jakso kokeilla järjestelmällistä rutiinien uudistamista yhdessä neuvoteltujen ja ylöskirjattujen viikkosuunnitelmien tuella. Suunnitelmien, joihin kirjataan etukäteen molempien työt ja opinnot, omat vapaa-ajat, jolloin toinen ottaa Maijan hoitovastuun, ja yhteiset ajat, etenkin rakkaushetket, joita sovittiin pidettäväksi kolmesti viikossa. Rakkaushetkien sisältönä on olla yhdessä olohuoneen sohvalla, hämärässä peiton alla, toistemme iholla, Maijan nukkumaanmenon jälkeen, TV kiinni. Toiminta olisi sitten ihan sitä, miltä kulloinkin tuntuu. Vaikka vain juttelua ja sylikkäin oloa.

Minä haluan yrittää sitä, etten joisi alkoholia koko paastonaikana. En uskaltanut luvata sitä, koska en uskonut, että onnistuisin. Enkä onnistunutkaan. Eilen join kolme olutta illalla kotona Maijan nukkumaanmenon jälkeen, kun Pete oli töissä. Mutta yritän edelleen. Vähempikin on parempi kuin enempi. Pete myös suostui siihen (ja ihan aktiivisen halukkaasti vielä), että ottaisimme yhteyttä seksuaaliterapeuttiin ja hän menisi sinne juttelemaan, nyt ainakin aluksi ihan yksinään. Tyyppi on lomalla nyt viikon, mutta sen jälkeen on tarkoitus soittaa hänelle ja varata aika.

Viikkosuunnitelmaan kirjataan myös ulkoilua koko perheellä ja kaikenlaisia yhteyttä rakentavia rutiineja (sauna, ystävien tapaaminen, ruuduttomat illat), joista pyritään pitämään kiinni. Minä lupasin vähentää televisiota ja Pete surffailua. Hän suunnitteli myös, että tekisi enemmän töitä työhuoneellaan ja olisi sitten kotona enemmän oikeasti läsnä.

Heti ensimmäinen rakkausilta peruuntui, koska Peten työmatka venyi odotettua myöhemmäksi ja minun piti päästä nukkumaan. Puhuimme asiasta käsittääkseni ihan yhteisymmärryksessä, siis että molemmat olivat tosissaan tähdänneet siihen, että läheisyyden opettelu alkaisi sinä iltana, ja molemmat myös halunneet sitä. Niinpä se voitaisiin siirtää toiseen iltaan. Vähän silti hirvitti, kun rikottuja lupauksia ja hyviä aikomuksia on nähty niin usein ennenkin. Pete lohdutti minua, ettei ole koskaan ennen ollut niin tosissaan näissä hyvissä aikomuksissamme: tällä kertaa hän haluaa kaikkea tätä itsensä takia, siksi että ollessaan osa sitä, mitä kutsutaan meiksi, myös hän itse on enemmän, ja ilman meitä hän olisi yksin niin paljon vähemmän, onneton, hukassa. Siksi meitä täytyy hoitaa.

Tässä on ollut töitä ja reissuja, mutta tänään on toinen tämän viikon rakkausilta suunnitelmamme mukaan. Odotan sitä ja toivon, että se toteutuu. Miten voikin olla läheisyys niin vaikeaa, että se pitää kirjata viikkosuunnitelmaan... Mutta kun mikään muu ei ole auttanut! Jospa tämä auttaisi.

Kaiken kaikkiaan Pete on ollut koko viikon aivan uskomaton. Hän on herännyt aiemmin, ulkoillut yhdessä minun ja Maijan kanssa (ja kahdestaan Maijan kanssa!), tehnyt ruokaa, siivonnut, ollut hellä ja läheinen, kertonut ajatuksistaan ja tunteistaan, ehdottanut pieniä asioita. Kysyin häneltä hieman arkana, että tuntuuko tämä hänestä teeskentelyltä minun takiani, koska pelkäsin, että tämä loppuu pian ja palaamme entiseen. Hän on nimittäin ollut kuin eri ihminen. Pete sanoi, ettei hän mielestään ole eri ihminen vaikka toimiikin eri tavalla. Että kaiken, minkä hän on tehnyt tällä viikolla, hän on tehnyt omasta halustaan, omana itsenään. Ja että siihen on vaikuttanut sekin, että minä olen ollut hyväntuulinen ja ilmaissut onnellisuuttani niin suoraan - se on palkitsevaa ja rohkaisee tekemään hyviä juttuja.

Nyt rupean kirjoittamaan alkavan viikon suunnitelmaa.