Alkutilanne

Tänä aamuna katselin nukkuvaa Peteä, suurta pyöreää pyllyä, joka olisi melkein naisellinen, ellei Pete olisi niin iso ja roteva mies. Lihaisa, oli sana, joka tuli mieleeni, ja sitten, että se ei tee oikeutta kuitenkaan, se on sanana liian esineellistävä. Pieni pehmeä uninen rakkaani, niin suuri ja painava. Hyväilin pyllyä pesussa pehmeiksi hiutuneiden kalsareitten läpi. Pete ei herännyt, ei reagoinut mitenkään, kuten tavallista. Silloin, kun vielä olimme kahden, herättelin hänet usein suihinotolla. Nyt siihen ei ole aikaa eikä voimia. Otin Maijan syliini ja lähdin vaihtamaan yövaippaa puhtaaseen.

Rakastelimme Peten kanssa viimeksi kaksi kuukautta sitten. Sitä edellistä kertaa en muista. Viime kerta oli minun järjestämäni. Olimme puhuneet siitä kyllästymiseen (ainakin Peten kyllästymiseen) asti, kun lopulta sain hänet ylipuhuttua yhteiseen iltaan toistemme lähellä. Laitoimme lapsen nukkumaan. Pete levitti olohuoneen sohvan, minä sytytin kynttilät ja sammutin valot. Riisuduimme ja aloitimme hyväilyt jotenkin järjestelmällisen keskittyneesti. Vähitellen suudelmat pehmenivät ja syvenivät, kämmenten reitit kaartuivat ruumiin muotoja seuraten. Puolen tunnin kuluttua huokasin, että tämän voimalla jaksan pitkään, jaksan, koska voin muistella tätä nautintoa, jaksan uskoa siihen, että seksi voi palata suhteeseemme. Sanoin, että jo tämä riittäisi, vaikka olimme vasta alussa. Niin lähelle olin lopultakin päässyt. Ehkä Petekin. Ainakin hänen katseensa oli avoimempi.

Rakastelimme vielä kaksi tuntia. Minä sain, hän ei, kuten tavallista. Tämä ongelma meillä on ollut aina. Tällä kertaa Pete oli tavallista pettyneempi, sillä olimme saaneet lääkäriltä Cialis-reseptin, ja lääke oli ensimmäistä kertaa koekäytössä, tosin vain puolikkaalla annoksella. (Lääkäri sanoi myöhemmin, ettei se riitä, vaan kannattaa pettyä vasta sitten, jos täysi annoskaan ei toimi.) Yhtä lähellä toisiamme emme ole sen jälkeen olleet, joten täyttä lääkeannostakaan ei ole päästy testaamaan.

Ihmettelen, miten tähän on tultu. Pikku hiljaa, tietysti. Monien yksittäisten väärien sanojen ja eleiden myötä. Minä rakastan häntä, enkä oikeastaan epäile, etteikö hän rakastaisi minua. Tämä jatkuvassa kosketetuksi tulemisen kaipauksessa eläminen pitää minua pysyvästi vihaisena ja ahdistuneena. Häpeän omaa halukkuuttani, mitä en ole tehnyt ennen. Olen aina pitänyt seksiä luonnollisena ja keskeisenä osana parisuhdetta, aina nauttinut hyvästä seksistä. Nyt mietin, voinko elää ilman sitä tai pitäisikö minun voida. Tässä blogissa selvittelen ajatuksiani ja kerron elämästäni siinä toivossa, että asiat voivat muuttua.