Kuukautiset loppuivat. Tällä kertaa Pete ei edes huomannut koko asiaa, niin vähän olemme läheisissä tekemisissä. Mitäpä sitä erikseen mainitsemaan. Kuinkahan monella parisuhteessa elävällä on menkat monta kertaa useammin kuin seksiä?
Pohdin jatkuvasti sitä vaihtoehtoa, että yrittäisin hankkia itselleni rakastajan. Olen puhunut aiheesta kauan sitten myös Petelle, mutta hän ei pitänyt ajatuksesta. Se oli hänestä ahdistavaa ja hän sanoi, ettei sellainen kuulu hänen mielestään parisuhteeseen. Jatkuva selibaattiko kuuluu? Olen sitä häneltä kysellyt, joskaan en viime aikoina. Eikö toinen tavallaan sano irti sopimuksen yhteiselämästä omalta osaltaan, ellei halua seksiä tai ei tee mitään asian etenemiseksi? Mitä haittaa siitä hänelle olisi, jos saisin muualta sen, mitä en häneltä saa? No, asia ei ole kovin ajankohtainen, sillä en ole mitenkään huomiotaherättävän puoleensavetävä enkä liiku missään, missä tapaisin miehiä - ainakaan ilman Maijaa, joka varmaankaan ei ole mikään meriitti iskumarkkinoilla ja vaikeuttaisi huomattavasti satunnaisen panon järjestämistä käytännössä.
Olen nyt ollut iltaisin ilman siiderinlipitystä, alkoi ahdistaa liikaa kun viikkomäärät liikkuivat koko ajan suurkulutuksen ja kohtuukäytön rajoilla. Mieli on kirkkaampi ja väsyttää paljon vähemmän, mutta samalla haluttaa enemmän ja sitä painetta on hankalampi paeta ilman kemioita.
Tänään kiehun kiukusta. Yritin herätellä Peteä, en edes aikaisin vaan jo lähellä hänen heräämistään, niin ettei väsymyksen ainakaan pitäisi olla esteenä. Hyväilin häntä varmaan puoli tuntia monella tavoin, silitin, näykin, hieroin, suutelin, nuolin. Ensin selkäpuolelta, ja kun sain hänet lopulta kääntymään, myös etupuolelta. Olin tavattoman hellä, en painostava enkä hyökkäävä. Sormieni kautta minuun virtasi lämpöä ja kaipausta, Peten iho tuntui uskomattoman ihanalta, mutta hän ei reagoinut kosketukseeni mitenkään. Vasta loppuajasta silitti vähän tukkaani. Kun mitään ei tapahtunut ja tiesin, että Maija herää pian, lähdin suihkuun (Maija on niin touhukas, ettei häntä voi enää jättää yksin suihkun ajaksi).
En käsitä, miten joku voi olla niin flegmaattinen kuin Pete. Kuinka niin paljon voi nukkua? Hän tuntuu heräävän tekemään vain omia asioitaan ja jaksaa surffailla niitä yötä myöten. No, reiluuden vuoksi myönnettäköön, että hän tekee ruokaa, hoitaa ostokset ja viettää paljon aikaa Maijan kanssa. Mutta en puhukaan siitä, vaan itsestäni.
Surffaan joskus epätoivoissani erinäisillä epämääräisillä keskustelufoorumeilla etsimässä kohtalotovereita ja neuvoja. Yllättävän paljon törmää vahingoniloisiin misogyyneihin, jotka heittelevät kevyesti kommenttejaan naisille, jotka ovat samankaltaisessa tilanteessa kuin minä. "Mitäs hankkiuduit paksuksi, ei tuommoista kukaan enää halua", on tyypillinen kommentti arkeen väsyneelle perheenäidille. "Kuitenkin oot joku lihava löysäpilluinen lehmä ja miehes panee tiukkalihaista työkaveriaan, kun et viitsi treenata itteäs kuntoon" - naurettavaa edes lukea tuollaista, saati välittää siitä, mutta kerran luetut sanat jäävät kiertämään mielen pohjalle. Ja toinen yleinen asenne on epäusko; moni pitää keksittynä tilannetta, jossa nainen haluaa, mutta mies ei - miehenhän kuuluu haluta aina ja kotiäidin kääntää väsyneenä selkänsä. Myös sen sanominen ääneen, että harkitsee rakastajan hankkimista (en ole siis ainoa), on joillekin hirveä moraalinen romahdus. Etenkin naiskirjoittajat lyövät toisiaan hyvän äitiyden vaatimuksella: "Tuollaisen kuvanko haluat antaa parisuhteesta lapsellesi, että äiti huoraa vieraitten kanssa, aika hyvä roolimalli". No en halua, mutten haluaisi antaa sellaistakaan mallia, että lapsi saisi isompana ja jo asioista jotain ymmärtävänä kuulla, kuinka äiti on luopunut omasta seksuaalisuudestaan ja sen toteuttamisesta tämän takia ja kuinka isin kanssa ollaan yhdessä vain lapsen, kulissien ja väljähtyneen kaveruuden takia.
Tuntuu että olen hirveän yksin. Odotan kovasti että saan Anna-Leena Härkösen uuden kirjan Ei kiitos kirjastosta, varasin sen heti kun kuulin, että se käsittelee omani kaltaista elämäntilannetta. Olen ollut toista viikkoa täysselibaatissa, kun elämässä on ollut niin paljon touhua, ettei seksi ole ollut päällimmäisenä mielessä, mutta ei se sillä ainakaan helpota. Entistä enemmän tekee mieli, ellei edes masturboi. Ajattelin, että voisin jotenkin päästä Peten "tasolle" yrittämällä keskittyä muuhun. Ei toimi. Näin eroottista unta Samuli Vauramosta, se oli kaunista. Enimmäkseen näen silti niitäkin unia vain Petestä. Hän on se, jota haluan, jonka haluaisin omakseni.
Perkele, että olen vihainen. Mietin tässä, että voisin pitkästä aikaa taas juoda itseni mukavaksi, kun Pete on illalla töissä ja Maija mennyt nukkumaan. Ihan sama.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Härköstä voin suositella, ensimmäisten muutaman kymmenen sivun aikana käydään läpi kaikki tässä postauksessa esiin tulleet asiat: kuukautiset, surffailu, suhde ympäristöön, himo ja halu valumassa tyhjiin - miltä tuntuu kun Youtube-linkki > vaimon käsi tai suu sylissä. Tekstin iskevyys alleviivaa kaiken epäoikeudenmukaisuutta.
Taidan lukea uusimman Osmo Kontulan seksikirjan ihan vertailun vuoksi, ainakin lööppijulkisuudessa kommentit ovat viitanneet läheisyyden vähenemiseen ja oman käden lisääntymiseen.
Peten flegmaattisuuden kuvaus nosti tässä, aiempien postausten jälkeen, mieleen joskus näkemäni listan masennusoireista. Mutta ilmeisesti suhde muuhun maailmaan on aktiivinen.
Entryissä on tietenkin vain kirjoittajan näkökulma, joka on hyvin vahva, joskus päällekäyvä (jos yritän eläytyä miehenä Peten tilanteeseen lukiessani). Edellisen lähentymistä-tekstissä tuli esiin, että Petellä on "tylyn puhumattomuuden ja yksinäisen surffailun" takana kysymyksiä ja vastauksia, jos sanat vain saa hänestä ulos. En nyt tiedä mitä ja miten olet kysynyt, kuinka paljon jne., mutta joku näkökulmavaihdos kysymyksissä (montako jo ollut...), passiivi ja epämääräisyys saattaisivat toimia: edellisessä postauksessa oli paljon yksikön ensimmäistä ja toista sijamuotoa -- "Sellaiset keskustelunavaukset kuin "Haluaisin mennä sun kanssa...", "Tule tänne, tehdään...", "Anna kun pidän sua hyvänä", "Tahtoisitko mun kanssa [---], minä nimittäin tahtoisin" - ne ovat hänelle vieraita ja vaikeita. Eikä hänellä ole kuin alkeelliset riitelytaidot."
Miten muuten voit tai osaat kysyä? Onko se mahdollista? Mutta jos monesta muusta asiasta luovut niin pystyisitkö vaihtamaan tulokulmaa?
"Mitä on-", anna sanojen kellua ja olla ilman selkeitä määreitä. Mitä yhteiselämä on, yleensä, ja mitä sen piti olla, vai pitikö mitään. Ei mitään spesifejä kohteita, ei pronomineja, jos sitä kautta tulisi jotain vastauksia. Yksi asia päivässä. Voiko eri näkökulmien kysymyksillä saada eri vastauksia samoihin aiheisiin? Vaikka tuntisit mitä, pystytkö esittämään kysymyksen loogisena palapelinä tms. eikä tunteena? -- "Olin tavattoman hellä, en painostava enkä hyökkäävä. Sormieni kautta minuun virtasi lämpöä ja kaipausta (...)" -adjektiivit vs 'silitti oikealle ja vasemmalle, paine vähän/cm2'.
(Stendahlin "Punainen ja musta" saattaisi olla parempi vertaistuki kuin suomi24 tai joku vielä oudompi.)
Hei Vea!
Kirjoituksistasi paistaa turhautuneisuus ja ahdistus. Toivon, että voisin auttaa sinua jotenkin. En ole mies, mutta jos nyt jotenkin yrittäisin eläytyä Peten näkökulmaan ja miettiä, miltä haluttomasta tuntuu.
Kerroit hyväilleesi häntä olematta painostava. Minulla haluttomana aikana ainakin oli niin, että koin pienenkin seksuaalisen vihjeen painostuksena. Mitä enemmän painostusta, sitä vähemmän spontaania halua. Olen siinä vakaassa uskossa, että kaikki parhaat asiat elämässä perustuvat vapaaehtoisuuteen. On tavallaan luovuttava kaikista odotuksista ja ajateltava, ettei vaadi toiselta mitään. Silloin voi saada vaikka kuinka paljon, mutta jos vaatii, ei saa mitään. Paradoksaalista, mutta minä olen päässyt haluttomuuden paremmalle puolelle painottamalla miehelleni, että minun ei tarvitse suostua hänen mielikseen mihinkään, mitä en halua, eikä minua saa painostaa YHTÄÄN. Ja hän on myös yrittänyt toimia tämän mukaan melko hyvin onnistuen.
Ymmärsin, ettette ole viime aikoina puhuneet paljoa ongelmastanne. Ajattelet ehkä, että asia on Petenkin mielessä koko ajan, mutta voi olla, että hän ei ajattele sitä juurikaan. Hän saattaa vain haluta elää normaalia elämää, johon ei kuulu jatkuva syyllisyyden poteminen siitä, että avioseksi ei suju. Hän on ehkä hyväksynyt seksittömyyden ajatuksen, eikä tällä hetkellä toivo muutosta. Useinkin ihmiset vastustavat muutosta, vaikka se olisi parannus.
Älä oleta, että miehesi osaisi lukea, mitä päässäsi liikkuu, jos et kerro hänelle. Tähän me sorruimme aikanaan, ja se sai aikaan molemmille täysin väärän kuvan siitä, millainen ihminen toinen pohjimmiltaan on ja mitä suhteelta toivoo.
Minusta tilanteenne näyttää nyt olevan sellaisessa pisteessä, että normaali rakastelu ei ole mahdollista ennen kunnon välienselvittelyä. Aiemmin, kun olit ollut puutteessa vasta vähän aikaa, yksi hyvä seksikokemus olisi voinut korvata kaiken, mutta nyt olette varmaankin jo sen vaiheen ohi. Toivot seksiä/läheisyyttä niin paljon, että siihen on latautunut valtavasti toiveita, unelmia, pettymyksiä, padottuja tunteita. Yksi rakastelukerta ei kykene täyttämään näitä kaikkia, mutta luo valtavat suorituspaineet, ehkä molemmille.
En ole asiantuntija, ja käytännön neuvoja on vaikea antaa. Minusta kuitenkin kuulosti hyvältä tuo, kun sanoit, että Pete silitti vähän hiuksiasi. Ehkä se oli häneltä paljon annettu, parasta, mihin hän pystyi. Minulla ainakin haluttomana aikanani oli tarve osoittaa miehelle, että rakastan häntä. Se oli kuitenkin vaikeaa, jos samaan aikaan yritti olla antamatta turhia toiveita. Siksi sipaisu ohimennen oli yleensä turvallinen. Yhteisen elämänrytmin välttely myös auttaa ennaltaehkäisemään tilanteita, joissa seksiä todennäköisesti harrastettaisiin. Ehkä tämä on miehesi tavoite. Muistan ainakin itse karanneeni viikonloppuaamuina sängystä aamupalalle, ettei tarvitsisi harrastaa halutonta seksiä. Kun ei huvittanut, ei vain huvittanut. En halunnut, vaikka olisin halunnut haluta. Surullista.
Toivottavasti saat tästä kommentista jotakin ajateltavaa, mutta et loukkaannu. Se ei ole tarkoitukseni.
Lähetä kommentti