Perhosen paino

Viime viikolla olin yhtenä iltana niin syvällä omissa ajatuksissani, hyvässä mielessä, että eroottinen oloni ei ollut ulkoisista tekijöistä riippuvainen. Niinpä sanoin Petelle, että aion pitää itsekseni iltasession sohvalla, kun olen nukuttanut Maijan, ja että hän olisi tervetullut mukaan. Uskalsin pyytää, koska en pelännyt torjunnasta tulevaa pahaa mieltä. "Sano heti ei, jos et halua. Mutta jos haluat, niin odota mua täällä olkkarissa." Ei sanonut ei, sanoi ehkä ja hymyili. Illalla sammutimme kaikki valot, riisuimme kaikki vaatteet ja suutelimme pitkään ja ihanasti, kuin joskus ennen. Sitten sohvalle ja kaikkea, Pete antoi minulle kaksi ihanaa orgasmia. Ensimmäinen oli hidas ja syvä ja siitä tuli itku ja valtava läheisyys. Toinen oli nopea ja elektroninen, huusin ja nauroin ilosta. Kaiken jälkeen juttelimme rauhassa ja rentoina vieretysten. Sekin meiltä puuttuu tavallisesti kokonaan, tuo parisuhdetta koossapitävä hämärässä rupattelu, koska nukumme eri aikaan.

Kyselin jatkoa tapahtuneelle parina iltana ja sain kieltävän vastauksen. En ollut yllättynyt. Pete kuitenkin oli tavattoman kiinnostunut voinnistani ja kyseli, olenko pettynyt, huolissani, painaako tämä asia tai jokin muu mieltä. Se tuntui hyvin hoitavalta. Oli helppo olla. Kolmantena päivänä Pete tuli luokseni, kun tein töitä koneella, ja sanoi: "Mä voisin hoidella sut taas illalla tuossa sohvalla. Jos haluat." Olin sanaton hämmästyksestä. Tällaista ei ollut tapahtunut varmaan kahteen vuoteen, ei siis minkäänlaista muistikuvaa, milloin olisi. "Kun mä oon nyt pari kertaa kieltäytynyt sun ehdotuksista, niin ettei sulle tulis torjuttu olo. Mä ainakin haluaisin tehdä sen." Eikä se ole siitä koskaan piitannut, että minulla on torjuttu olo. Tai on ehkä, muttei ole kyennyt tekemään sille mitään muuta kuin tuntemaan syyllisyyttä.

"Ymmärsinkö nyt oikein: sinä lupaat etukäteen jo aamupäivällä, että meillä on illalla seksiä?" "Niin." Sulattelin vähän aikaa asiaa, naama loistaen riemusta. Suostuin, tietenkin. Sitten kyselin varovasti, onko Petellä jotenkin rohkeampi tai luottavaisempi olo, kun hän uskaltaa ehdottaa tällaista, vaikka siinä on se riski, että mieli muuttuisi päivän mittaan. Rennompi olo kuulemma ainakin.

Pitkin päivää sain pieniä riemullisia hepulikohtauksia. Tanssin ympäriinsä ja suukottelin Peteä kaupassa, kuiskailin: "Meilläpä on illalla seksiä, jee!" Vaivaantuneisuuden sijasta Peteäkin nauratti.

Ja sitä oli. Samalla lailla kuin edelliselläkin kerralla, sohvalla nukutuksen jälkeen. Paitsi että nyt sain penetraatiota myös aidolla tavaralla, pitkää ja hidasta soutamista, voi taivas että se oli ihanaa ja miten mulla oli ollut sitä ikävä. Ihan oikeaa rakastelemista oman puolison kanssa. Mieletöntä. Oikein syvää läheisyyttä ei vielä siitä syntynyt, mutta läheisempää kuin kertaakaan kuluneen vuoden mittaan. Oli niin vieras ja outo olo nautinnosta huolimatta: välimatkaa on todella paljon umpeen kurottavaksi, ja luottamuksen rakentuminen vie aikaa. On vaikea antautua täysin, kun on niin tottunut tulemaan torjutuksi, tottunut siihen ettei kelpaa toiselle omana itsenään. Silti, näistäkin huolimatta, olo oli pelkästään hyvä ja lämmin, läheinen ja aivan ihana.

Kaikki tämän kesän seksuaaliset kohtaamiset yhteenlaskettuina olemme keskimäärin jossain sellaisissa lukemissa, joissa näin kauan yhdessä olleet parit ovat. Ei sillä, että uskoisin kertojen laskemiseen. Teen sitä silti, koska suhteemme on ollut niin kauan niin sairas - mieleni on kääntynyt kyttäämään merkkejä tunnelman vaihteluista, syistä ja seurauksista, määristä ja normaaliudesta.

En ymmärrä, mitä oikein on tapahtunut. Miten tämä säilytetään? Olenko tehnyt jotain oikein? Jos olen, haluaisin oppia toistamaan sitä. Onko Pete muuttunut, oivaltanut jotain? Nyt en ole hädissäni, olen tässä vain ja otan vastaan, mitä tulee. Enkä ahdistu ihan heti.

Katsoin ulkona, kun pieni valkea perhonen laskeutui keltaiseen, hapsuiseen nurmikkokukkaan (tiedätehän ne harvennetun, pienen voikukan näköiset, joita tähän aikaan kasvaa). Kukka nyökkyi perhosen painosta. Tai sen siiveniskujen synnyttämän ilmavirran paineesta. Yhtä kaikki, hirveän pieni ja kevyt asia liikutti toista samanlaista. Hento kontakti aiheutti liikkeen, vaikkei olisi uskonut. Minusta tuntuu samalta. Jotain on tapahtunut. Rukoilen perhosefektiä, myrskyä, muutosta.